Matkakertomuksia ja kuvamateriaalia - Travelogues and photos

Tällä sivustolla pääset tutustumaan yhdistyksemme jäsenien luovuttamaan kuvamateriaaliin pienimuotoisten matkakertomusten muodossa.

Thru these pages you can read travelogues written by the members of our association. Links to documents which are written in English are marked with the flag (English).

Hakemisto - Index

 


Hollannin Ilmavoimien museo (Militaire Luchtvaart Museum), Soesterberg

Teksti - Story: Reinman Kuvat - Photos: Reinman & J.Lönnberg

Linkki - Link: Militaire Luchtvaart Museum/Nationaal Militaire Museum

Vierailin Hollannin ilmavoimien museossa, joka sijaitsi vuonna 2008 suljetussa Soesterbergin tukikohdassa. Soesterberg sijaitsee maanteitse noin 17 km länteen Utrechtista (joka on maanteitse noin 40 km kaakkoon Amsterdamista) ja sinne on hyvin helppo löytää. Nykyään (avattu 13.12.2014) museo on yhdistetty koko Hollanin puolustusvoimia kattavaksi museoksi (Nationaal Militaire Museum) ja vaatinee uuden vierailun.

Museon näyttely oli tuolloin kolmessa osassa. Sisänäyttelyt olivat kahdessa todella hienosti järjestetyssä ja valaistussa hallissa. Ulkonäyttelytilat olivat em hallien välissä sekä alueen reunoilla. Ulkonäyttelyssä oli lähinnä "uudempaa" suihkukonekalustoa sekä ilmavalvonta ja -torjuntakalustoa (ohjusjärjestelmiä).

Museo on todellakin vierailun arvoinen, jos on liikkeellä Hollannissa ja Utrechtin suunnalla. Museovierailuun kannattaa varata koko päivä ja eväät sekä tietysti kamera (kuvaus on sallittua). Ohessa muutama otos molempien sisänäyttelyjen konekalustosta. Koneiden lisäksi näytteillä oli runsaasti erilaisia pienoismalleja, diodraamoja ja dokumentteja jne. Koneita pääsee tarkastelemaan todella läheltä ja monen koneen ohjaamoon pääsi tutustumaan asiallisilta portailta ja kuvaustasoilta. Tietysti museosta löytyi hyvä kahvio ja melko monipuolinen myymälä.

I visited Royal Nederland Air Force (RNLAF) museum locating on 2008 closed air force base at Soesterberg. To Soesterberg it is easy to find, it is about 17 km west from Utrecht (which is about 40 km southeast from Amsterdam). The museum is now renovated (opened on December 13, 2014) and it is now the Museum of Nederland Defence Forces (Nationaal Militaire Museum), which actually needs a new visit someday.

At that time the exhibition was arranged in three parts or locations. Two indoor exhibitions were in two well arranged and lightened hangars. Outdoor exhibition was arranged between and around the hangars. In outdoor exhibition were mostly "new" jet planes and air surveillance and defence materiel (missile and radar systems)... and one mock-up Spitfire;-)

The museum was (and propably still is) really worth of visiting if You are nearby Utrecht. If You are going to visit museum, remember to have enough time and camera with You. Below is some pictures from indoor exhibitions of both hangars. There were also lots of scale models, diodramas and documets etc. Most of the planes are well reachable and many of them are allowed to sit in cockpit or at least to look into. Of cource there was a good museum shop and restaurant with beer.

"Uudemman" kaluston näyttelyhallin vastaanottajana toimi tämä vaikuttava Dornier Do-24K lentovene, jota pääsi tarkastelemaan myös sisäpuolelta. Muistaakseni kyseistä konetyyppiä käytettiin meripelastustehtävissä koko toisen maailmansodan ajan.

 

Liikehtimiskykyisintä potkurikonekalustoa edusti todella asiallisesti entisöity Hawker Sea Fury F.B 51. Tämä oli varsinaisesti ainoa "oikea" potkurikone tässä hallissa. Muu kalusto oli suurelta osin erityyppisiä suihkukoneita ja koptereita paria poikkeusta lukuunottamatta.
Koulutuskonekalustoa edusti mm tämä North American AT-16A, briteissä myös Harvardina tunnettu tähtimoottorikone. Luonnollisesti täysin entisöitynä ja puunattuna.
"Vanhemman" lentokaluston hallin sisääntulossa oli aseteltu useita I Maailmansodan aikaisia hävittäjiä sekä muita kaksitasokoneita. Hollannissa kun oltiin niin Fokker -tehtaan kalusto oli hyvin esillä, tässä Fokker D VII.
Yksi esimerkki hyvin säilyneistä ja entisöidyistä kaksitasoista - Koolhoven FK-51. Taitaa olla samannäköinen, mitä suomalaisillakin oli aikoinaan käytössä (FK-52 -mallia).
Ja hollantilaisten ja tietysti myös suomalaisten ylpeys - Fokker D XXI. Ymmärtääkseni tämä kone on oikeasti Fokker -tehtaan jälkikäteen valmistama 1:1 replika, joka voitiin tehdä suomalaisten piirrustusten pohjalta, koska alkuperäiset tuhoutuivat sodan aikana ja hollantilaisille ei ollut jäänyt yhtään entisöimiskelpoista yksilöä. Todella hieno kone - kuin uusi, niinkuin varmasti olikin;-)
Mieliinpainuvimpia lentolaitteita edusti tämä aikaansa edellä ollut raskas hävittäjä - Fokker G-1A - kaksipuomisine pyrstöineen ja vaikuttavine aseistuksineen (8 kpl kk:ta nokassa, tosin pienikaliperisia). Tästä koneesta varmaankin jenkit saivat idean omaan versioonsa eli P-38 Lightningiin. Tämän koneen takana oli käytävänpätkä, jossa esiteltiin Hollannin omia kahinoita kaukoidän alueella.
Ei ilmailumuseota, johon ei olisi säilötty joko Mustangia tai Spitiä. Tässä museossa oli molempia esillä, mutta kuvaan pääsi tämä siisti Spitfire LF Mk IX.
Tämän hallin yksi lähitarkasteluun annetuista koneista oli jenkkien North American B-25J Mitchell rynnäköintiin tarkoitettuine puolituumasine runkokonekivääreineen. Tämän näyttelypisteen lähellä oli pieni "muistonurkkaus" sodissa kaatuneille sekä pieni elokuvasali, jossa pyöri non-stoppina dokumenttipätkiä.
Hallissa oli esillä myös jotain, mitä hollannin ilmavoimat eivät käyttäneet. Fieseler Fi-103 V-1 ja 850kg räjähdysainetta - ilmeisesti deaktivoituna;-) Vaikuttavan näköinen, kuhmuinen ilmestys. Taustalla näkyy yksi useista vitriineistä, joissa esiteltiin historiaa pienoismalleilla, diodraamoilla ja dokumenteillä.

Takaisin alkuun - Back to Index


Messerchmitt museo (Flugmuseum Messerchmitt), Manching

Teksti - Story: Reinman Kuvat - Photos: Reinman & V-M.Terämä

Linkki - Link: Flugmuseum Messerchmitt

Vuonna 2006 olin työmatkalla Saksanmaalla Ingolstadtissa ja pääsin livenä seuraamaan mm Me 109 G-10:n ja repro Me 262:n harjoituslentoja kentän yllä. Pienillä järjestelyillä pääsimme vierestä seuraamaan 109:n koekäyttöjä ja huollon jälkeistä koelentoa. Samalla reissulla tutustuimme myös tukikohdan lähellä, Manchingissa sijaitsevaan pieneen, mutta mielenkiintoiseen Willy Messerchmitt -museoon. Ohessa muutama otos matkan varrelta. Sinänsä hämmästyttävää oli, että koneet olivat lentokuntoisia.

Messerchmittin museossa oli esillä vain lentolaitteita, joiden suunnittelun hän oli toteuttanut tai osallistunut. Tästä tyypistähän lähti liikkeelle legenda - esillä oli Me-108 B "Taifun".
Omaksi ilokseni paikalla oli myös mielityökaluni eli 109G. Että se on kaunis;-)
Ja sisäänhän siitä piti päästä... Museon intendentti oli seuranamme ja antoi luvan hieman lähempiinkin tuttavuuksiin esillä olevan kaluston kanssa - märkiä unia tuli hetkeksi aikaa...
Tämän lentolaitteen yksityiskohtaisempi tarina on jo minulta unohtunut, mutta kyseessä on Willyn sotien jälkeen suunnittelema HA-200 D "Saeta" suihkuharjoituskone espanjalaiseen tuotantoon.
> Ingolstadin kentälle tukeutui historiikkikoneiden tiimi, jotka ylläpitivät ainakin kahta lentokelpoista konetta. Tässä huollettiin saksalaisissa lentonäytöksissä esiintynyttä 109G-10 -konetta, jonka koelentoa ja näytösharjoitteluja saimme seurata viikon aikana. Huomaa muuten ahtimen koko verrattuna mekaanikon nuppiin ;-)
Loistava kuva lentokelpoisen G-10:n kabiinista. Jotain vanhaa ja jotain uutta.

Ja varmuuden vuoksi todiste lentokelpoisuudesta - siviililentorekisteritunnus korkeusvakaajan alla. Sivuperäsimessä alkuperäinen yksilönumero (werke nummer) 151591.

Takaisin alkuun - Back to Index


Yanks Air Museum, Chino AB, Los Angeles

Teksti - Story: Reinman Kuvat - Photos: Reinman

Linkki - Link: Yanks Air Museum

Vuonna 2016 olin työmatkalla jenkkilässä keskellä Mojavea. Yhtenä viikonloppuna hyppäsin autoon ja ajelin Los Angelesin reunamille, Chinon lentokentälle, tutustumaan pariin ilmailumuseoon. Museot sijaitsivat aivan vieretysten ja kumpaankin niistä oli kerätty melkoisen laaja otos lentolaitteita ilmailun alkupäivistä lähtien. Tässä muutamia otoksia Yanks museossa esillä olleista koneista. Kuvia kertyi päivän pikareissusta kolmisensataa - enemmän tai vähemmän onnistuneita.

Museon alue oli todella laaja. Näyttelykoneet oli sijoiteltu pääosin aikakausittain eri halleihin ja isommat koneet oli ulkoalueilla. Yleisöllä oli pääsy myös restaurointihalliin sekä "romutarhaan" missä kymmenet koneet odottivat kohtaloaan.

Starfighter hangaarin sivuosastolle oli sijoitettu muutamia WWII koneitakin. Tässä malliesimerkki Bell 26F -koneesta, joka tunnetaan meillä paremmin P-39N Airacobrana. Kyseinen kone on valmistunut joulukuussa 1942 ja luovutettu RAF:n käyttöön. Koneen aseistuksena on 37 mm tykki, 2 kpl .50 tuumaisia ja 4 kpl .30 tuumaisia konekiväärejä. Kone löytyi Tadjin hylätyltä kentältä Uudesta Guineasta ja valmistui 9 vuoden restauroinnin jälkeen vuonna 2002. Tätä konetyyppiä on 3 lentokelpoista yksilöä maailmassa tällä hetkellä.

Airacobran vieressä oli Bell 33 -kone eli P-63 Kingcobra. Näitä jenkit valmistivat runsaasti lähinnä neuvostoliittolaisten ja ranskalaisten käyttöön. Koneen aseistuksena on 37 mm tykki, 2 kpl .50 tuumaisia ja yksi .30 tuumainen konekivääri.Tämä koneyksilö -"Fatal Fang" - valmistui toukokuussa 1944 ja palveli pääosin Kalifornian alueen tukikohdissa.
Tyynenmeren taisteluissa kunnostautunut Douglas SBD-4 Dauntless syöksypommittaja.Tämä yksilö valmistui tuotantolinjalta syyskuussa 1942 ja osallistui toimintaan useilla Tyynenmeren näyttämöillä (Rabaul, Tarawa, Marshall saaret jne) USS Essexillä. Eläköityään kone toimi tuulikoneena MGM:n studioilla ja entisöitiin museolla (todella siisti kone) vuonna 1984.
Grumman G-36, paremmin tunnettu FM-2 Wildcat -koneena. Ensimmäiset Wildcat mallit olivat käytössä jo sodan alkaessa, mutta niistä ei ollut vastusta Zeroille. Koneen ainoa selviytymismahdollisuus oli jyrkkä syöksy, koska koneelle ei ollut löydetty rajanopeutta. Aseistus vaihteli 4-6 kpl .50 tuumaisia konekivääreitä. Koneen eri tyyppejä valmistettiin sodan loppuun asti ja ne palvelivat lähinnä Tyynenmeren näyttämöillä, tosin tätä FM-2 mallia käytettiin myös Atlantilla sukellusveneiden torjunnassa pommi/rakettiaseistuksella varustettuna. Tämä yksilö valmistui kesäkuussa 1945 eikä osallistunut sotatoimiin.
Grumman G-50, tunnettu myös F6F-5 Hellcat -koneena. Varsinaisesti ensimmäinen jenkkikone, joka pystyi vastaamaan japanilaisten zerojen haasteeseen. Koneen aseistuksena oli 6kpl .50 tuumaisia konekiväärejä, joiden lataus riitti 15 sekunnin yhtäjaksoiseen sarjaan. Tämä yksilö valmistui maaliskuussa 1945 ja palveli hetken Tyynellämerellä USS Casablancalla ennen sodan loppumista. Sodan jälkeen konetta käytettiin radio-ohjattuna maalikoneena, mistä tehtävästä se yllättäen selviytyi restauroitavaksi museoon.

Legends hangaariin oli sijoitettu pääosin WWI koneet sekä muutamia lentokelpoisia WWII koneita. Tässä esimerkkinä upeasti entisöity North American NA-108 eli B-25J Mitchell. Ensimmäiset versiot B-25 koneesta tulivat käyttöön jo 1940. Tämän tyypin aseistuksena oli 13-15 kpl .50 tuuman konekiväärejä sekä raketteja ja pommeja. Tämä yksilö valmistui heinäkuussa 1945 ja sitä käytettiin monimoottori- ja pommituskoulutuksessa USA:n mantereella.

 

Lockheed 422-87-23 eli P-38L Lightning. Tämä kuvaustiedusteluun käytetty aseistamaton erikoismalli valmistui kesäkuussa 1945 eikä osallistunut sotatoimiin (tosin palveli Hondurasissa 60 -luvun alussa). Kone valmistui alunperin P-38L malliksi, mutta siitä riisuttiin aseistus ja panssarointi tiedusteluversioksi muuttamista varten (G -malli). Kone on lentokelpoinen.
Ote Legends hangaarin vanhojen koneiden rivistöistä. Näitä rivejä oli kaikkiaan neljä ja näyttelyä oli höystetty aikakauteen kuuluvalla ajoneuvo yms. rekvisiitalla. Mukana rivistössä oli mm. Charles Lindberghin kone (Ryan B-1 Brougham) sekä replica Wright Flyeristä.
Republic P-47 Thunderbolt. Museossa oli esillä kaksikin lentokelpoista yksilöä, kuvassa P-47D malli. Toinen versio oli XP-47M (ainoa lentokelpoinen tyyppiään maailmassa). Lähietäisyydeltä tarkasteltuna valtavan kokoinen kone kahdeksalla .50 tuumaisella konekiväärillä. Jenkkien historiankirjoitusten mukaan tämä konetyyppi oli suurin, nopein, painavin sekä tehokkain hävittäjä toisessa maailmansodassa, jolla pudotettiin enemmän viholliskoneita kuin millään muulla konetyypillä...tätä tietoa epäilen kyllä suuresti;-)
Tässä museossa oli useampikin Mustangi (muut D-malleja) ja kaikki olivat lentokelpoisia. Tässä esillä North American NA-99 eli P-51A -malli. Tämä malli suunniteltiin RAF:lle korvaamaan sen käyttämät P-40 koneet ja kone tunnettiin briteissä Mustang I:nä. Kun koneeseen asennettiin brittien Merlin moottori,siitä saatiin etenkin Euroopan sotanäyttämöllä suurta mainetta saanut saattohävittäjä (D-malli). Tämä yksilö valmistui toukokuussa 1943 ja palveli USA:n mantereella. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen konetta käytettiin lentokilpailuissa, kunnes se siirtyi museolle entisöitäväksi. Kadonneiden osien etsintä ja koneen entisöinti kesti 12 vuotta.
Entisöintihallissa oli useita koneita työn alla. Tässä rivissä Hellcat, alkusarjan Corsair ja aivan takana P-40. Hallin läpi pääsi romutarhaan, jossa oli todella paljon koneita ja niiden osia - varovainen piti vaan olla astuessaan pihamaalla...ettei tullut vastaan matelijoita;-)

Takaisin alkuun - Back to Index


PlanesOf Fame, Chino AB, Los Angeles

Teksti - Story: Reinman Kuvat - Photos: Reinman

Linkki - Link: Planes Of Fame

Yanks Air Museumin lisäksi jokunen tunti vierähti myös viereisessä Planes Of Fame museossa. Tässä näytteitä Planes Of Fame museossa esillä olleista koneista, joitten joukossa oli useita lentokelpoisia helmiä. Museon koneita käytetään runsaasti elokuvissa ja ne esiintyvät myös säännöllisesti alan lentonäytöksissä. Museon nettisivuille on syytä käydä tutustumassa, etenkin jos matka suuntautuu LA:n tietämille.

Aitoon jenkkityyliin tässäkin museossa kaikki oli hienosti asetettuna esille ja hyvinvarustettu myymälä kuppasi "El Turismolta" oman osansa dollareista tuliaisten muodossa. Piha-alueella oli riveissä enemmän tai vähemmän vaiheessa olevia kunnostusprojekteja pääosin suihkukonekalustosta. Tosin seassa oli myös vähän maavoimienkin kalustoa (Sherman -tankkeja, autoja jne) sekä lentonäytöksissä käytettyä vanhaa MiG-15/17-kalustoa.

Museon pääoven lähettyvillä vastaanottajana toimi entisöinnissä oleva B-17G pommikone. Koneen alle varjoon oli sijoittunut ryhmä ajan veteraaneja keräämään rahoitusta koneen entisöintiä varten. Kaupan oli jos jonkinlaista kyseiseen koneyksilöön löyhästi liitettyä tuotetta.
Museokierroksen aikana löytyi ovi, joka johdatteli ulkona seisoskelevan B-17 viereen. Koneeseen pääsi tutustumaan osin jopa sisätiloista käsin. Tässä näkymä oikean puolen kylkiampumosta. Puolituumaista sai hypistellä ja käännellä - vyön paukut oli onneksi dummyjä.
Todella siisteistä esittelyhalleista löytyi harvinaisempiakin lentolaitteita. Tässä esillä Seversky 2PA Guardsman (AT-12) eli kaksipaikkainen versio aikansa P-35 hävittäjästä. P-35 kone oli käytössä mm. ruotsalaisilla ja sitä ostateltiin talvisodan aikoihin myös Suomeen. Kone on ainoa lentokelpoinen laatuaan.
Paraatipaikalla Severskyn viereltä löytyi todella siisti ja lentokelpoinen P-40 Kittyhawk. Tosin eri taulujen mukaan kone oli Warhawk. No, kone oli RAF:n väreissä. Paikalla oli myös toinen RAF:n väreissä lentävä P-40 yksilö.
Tukialushallin ovenvartijaksi oli asetettu lentokelpoinen Grumman TB3E Avenger. Livenä tavattuna järkyttävän kokoinen möhkö. Kuva on otettu kävelysillalta, joka on yli 2 metrin korkeudessa, joten koneen kuomu lienee lähes neljässä metrissä? Samaan halliin oli sullottu mm Texan ja SBD-5 Dauntless. Halli oli somistettu tukialusympäristön mukaisesti.Seinävitriineissä oli runsaasti rekvisiittaa laivaston ilmavoimien toiminnasta Tyynenmeren näyttämöllä.
Tässäkin museossa oli lentokelpoinen tankki eli P-47G Thunderbolt. Todella upeakuntoinen lentolaite vaikka alla oli tippuastioita öljyä varten. Koneella lennetään säännöllisesti edelleen. Konevalmistui vuonna 1943 ja palveli koulutuskoneena USA:n mantereella.
Tämä pieni lentokonesuoja oli omistettu 475th Fighter Groupille ja paikalla piti olla P-38J Lightning? Paremman puutteessa (oli juuri toisessa museon tukikohdassa - Valle AB) paikalla oli puunattu esityskone...yllätys oli suuri: P-51D Mustang. Taisi olla neljäs vai viides yksilö tässä museossa. Kuitenkin halliin oli kasattu hieno näyttely Tyynenmeren saaritukikohdan toiminnasta videoineen ja ääninäytteineen sekä tietysti japanilaisilta kerättyine sotamuistoineen.
Heinkel He 100D-1. Harmittavasti vain replica, mutta mukava tuttavuus siitä huolimatta. Näitä ei aitona taida maailmasta enää löytyäkään.
Messerschmitt Me 163 Komet. Heinkelin viereen oli löytynyt toinen replica. Mittasuhteet tuli selville.

Volksjäger eli Heinkel He 162A-1 ja tämä oli aito kone. Sodan loppupuolen puurakenteinen kansanhävittäjä Me 262:n suihkumoottorilla ja parilla 30 mm tykillä. On se peli;-)

Vieressä oli esillä maailman ensimmäinen suihkukone Heinkel He178 (replica) sekä Bachem Ba349 Natter, sodan loppuvaiheiden epätoivoinen kyhäelmä rakettikoneesta.

Replikoiden välissä oli myös aitoakin tavaraa. Järven pohjasta pelastettu Messerschmitt 109E, loppusarjan versio. Kone odotti restaurointia ja näytti lähtökohdiltaan hyvältäprojektilta - mersuja ei ole koskaan liikaa - etenkään aitoja sellaisia.
Taustalla häämötti aito japanilaisten versio Kometista eli Mitsubishi J8M1 Shusui. Etualalla hienosti entisöity loppusodan torjuntahävittäjä eli Mitsubishi J2M3 Raiden - erittäin vaikuttava ilmestys tykkeineen.

Yokosuka D4Y3 Model 43 "Suisey" tai myös Judy:nä tunnettu jo sodan alkupuolella käytetyn laivaston pommikoneen viimeisin versio ja Aichi D3A Val -koneen korvaaja. Aikansa nopein yksimoottorinen pommikone, minkä jenkitkin varmaan huomasivat.

 

Mäntämoottoripuolen edustajana itänaapurimme suunnasta paikalle oli saatu Jakovlev Jak-3 sodan loppupuolen edustajana. Maalauskaavaltaan ranskalaisen yksikön (Normandie Niemen?) käytössä ollut kone oli upeassa kunnossa ja tietysti lentokelpoinen. Hallissa oli myös koulutus- ja yhteyskone Jak-18 "Max".
Kuin uusi. Ja sehän se olikin eli alkuperäispiirrustuksilla uustuotettu Focke Wulf FW190A...kokonaisuus oli "pilattu" P&W:n moottorilla,mutta annettakoon se tässä tapauksessa anteeksi. Lentokelpoinen ja varmasti plattauskottava kokonaisuus.
Restaurointihallissa oli valmistumassa lentokelpoiseksi Messerschmitt 109G:n espanjalaisversio eli Hispano HA-1112-M1L Buchon. Samassa hallissa oli myös tekeillä originaali Mitsubishi Zero - se alkuperäisversio;-)

Takaisin alkuun - Back to Index